Lämpimästi tervetuloa Jouko Ikolan runoihin perustuvaan ja Matti Makkosen säveltämään pyhäinpäivän runo- ja musiikkiteokseen
Musiikki- ja runoteos Hautojen kuiskauksen runot on kirjoittanut Nurmon entinen kirkkoherra Jouko Ikola. Teoksen on säveltänyt Matti Makkonen. Hän myös johtaa teoksen. Esa Ruuttunen, baritoni on sävellyksen solisti ja kuoroina toimivat Nurmon Projektikuoro ja Lapuan tuomiokirkon kuoro. Kuorot valmentavat Nurmon kanttori Päivi Kankainen-Martikainen ja Lapuan kanttori Juliaana Kellokoski. Teoksessa soittaa kolme sellistiä. Esityksessä on myös runonlausuja.
Hautojen kuiskauksen käsikirjoittajan, pappi ja runoilija Jouko Ikolan syvällinen pohjustus tulevaan konserttiin:
Aikamme kulttuurissa on vahvasti esillä ajatus ihmisestä ’oman onnensa seppänä’ , jolle voiman, terveyden ja nuoruuden kauppiaat tarjoilevat paratiisejaan. Tähän maailmaan ei kuulu sairaus, raihnaisuus ja kuolema. Pitkälle kehittynyt teknologia voi houkutella fantasioimaan ihmisen loputtomista mahdollisuuksista. Mutta keskellä fantasioitamme ja elämän vimmaista hyörinää kuolema kuiskaa, herättelee ja hätkähdyttää.
Seurustelu elämän rajallisuuden ja kuoleman kanssa alkoi itseäni haastaa vahvasti, kun saavutin oman isäni kuoliniän. Viime vuosina lähdön kellot ovat soineet kovin monelle ystävälle ja entiselle työtoverille.
Pyhäinpäivänä hautausmailla aaltoina lainehtiva kynttilämeri kuiskaa itselleni väkevästi myös yhteyden muihin kaipauksen polkuja kulkeviin. Meitä on paljon, jotka ikävöimme ja muistamme.
Papintyön vuosista saatu kokemus muistutti sekin vahvasti kuoleman jatkuvasta – jopa yllättävästä – läsnäolosta kiihkeän elämän keskellä. Järisyttävän pysähdyttävä oli itselleni Thomas Tranströmerin runo: ”Keskellä elämää kuolema käy ottamassa ihmisestä mitat. Vierailu unohtuu ja elämä jatkuu. Mutta puku ommellaan hiljaisuudessa”.
Lopullisesti omat sairaudet veivät pohtimaan elämän rajallisuutta, joka haastaa meitä kaikkkia pohdintoihin usein tilintekoonkin eletystä elämästä. Inspiraatiota ammensin Requiem- perinteestä, jossa aika vahvana onkin läsnä itsetutkiskelu ja tilinteko.
Toisaalta halusin tuoda esille myös kristityn toivon, jossa kuoleman läheisyys ei välttämättä ole vain elämän ja syyllisyyden varjojen kohtaamista, vaan katseen kääntämistä pois itsestä, elämän raastavasta keskeneräisyydestä.
Lopulta Hautojenkin kuiskaus vie kääntämään katseen kohti valoa, rakkautta, lohdutusta ja myötätuntoa, joka ei ole ihmisestä.
Katseen nostaminen tekee meistä myös rukoilijoita, jotka vasta elämän riisumina tunnistavat herkemmin ikävänsä tulla puetuiksi Kristuksen armoon ja anteeksiantamukseen.
Armolla puettu ja vaatetettu ymmärtää, ettei elämä ole ihmisen suoritus, vaan lahja ja ihme. Tätä näköalaa on mielestäni erityisen puhuttelevasti käsitellyt jo edesmennyt professori Martti Lindquist.Hänen mukaansa katoavaisuuden ymmärtäminen syventää käsitystä elämän ainutkertaisesta arvosta. Jokainen hetki on mittaamattoman arvokas, koska kaikki, mitä ihmisellä on, on lainaa ja lahjaa.
Kuolemasta voikin tulla kaiken turhan karsiva elämän suurennuslasi, joka haastaa pohtimaan, mistä hyvän elämän leipä on leivottu.
Toivon, että Hautojen kuiskaus antaisi tähän pohdintaan sielun ruisleipää.
Järjestäjä
Nurmon kappeliseurakunta
-
Kanttori
Päivi Kankainen-MartikainenSeinäjoen seurakunta | Nurmon kappeliseurakunta | Kanttorit
Sijainti
Nurmon kirkko
