Törnävän hautausmaa

Törnävän kirkko ja hautausmaa

Seinäjoen ensimmäinen kirkko, Törnävän kirkko, rakennettiin ruutimakasiiniksi vuonna 1827. Sen suunnitteli insinöörimajuri Karl Rosenkampff. Kirkoksi se muutettiin lääninarkkitehti Carl Axel Setterbergin piirustusten mukaan 1862–1864. Makasiinin tornia korotettiin ja itäpäätyyn muurattiin sakaristo. Ikkunoita suurennettiin, mutta päätyseinien ikkunat muurattiin umpeen.

Törnävän kirkko on rapattu, valkoiseksi maalattu pitkäkirkko. Ikkunoiden ja ovien suippokaaret muistuttavat goottilaista tyyliä, samoin kattopalkit ja alttarin ja saarnatuolin koristelut.
Alttaritaulun ”Jeesus Getsemanessa” maalasi taidemaalari Alexandra Frosterus-Såltin vuonna 1877. Se on ensimmäinen tilaustyö taiteilijan lähes 70 alttarimaalauksesta. Kuoriosan ikkunoiden lasimaalaukset ovat seinäjokelaisen Liisa Karjarinnan töitä. Kirkkoon mahtuu 550 sanankuulijaa.

Arkistomateriaalia hautausmaan perustamisesta ei ole, mutta eri lähteissä arvellaan, että hautausmaa perustettiin samaan aikaan kirkon muutostöiden kanssa.

Kirkon ja hautausmaan tontit lahjoitti ruukinpatruuna G. A Wasastjerna, jonka ansioksi seurakunnan perustaminen voidaan paljolti lukea. Hautausmaa-aluetta on jouduttu moneen kertaan laajentamaan hankkimalla lisämaata. Koska alue on kosteaa ja suoperäistä, on siellä tehty runsaasti erilaisia kuivatus- ja maanparannustöitä

Vanhin säilynyt hautamuistomerkki Törnävän hautausmaalla on vuodelta 1864.

Hautauskulttuuri ennen ja nyt

Kirkon ja hautausmaan läheisyys on perinteiltään vanhaa. Keskiajalta lähtien merkittävät henkilöt saatettiin haudata kirkon lattian alle, mitä pidettiin arvokkaimpana paikkana. Vuonna 1823 kirkon alle hautaaminen kiellettiin keisarin päätöksellä.

Kirkon ympärille tai läheisyyteen rakentui aina hautausmaa, näin myös Seinäjoella. Ennen kappeliseurakunnan perustamista vuonna 1863 seinäjokelaisia haudattiin Ilmajoen vanhaan hautausmaahan sekä Nurmon hautausmaahan.

Noin sata vuotta sitten, maatalousvaltaisessa yhteiskunnassa suurin osa vainajista kuoli kotona. Omaiset pesivät, pukivat ja laittoivat vainajan arkkuun. Hautajaiset alkoivat vainajan kotoa. Hautajaispäivän aamuna surusaattoväki saapui paikalle ja jäähyväishetki pidettiin avoimen arkun äärellä. Saatto siunaustilaisuuteen tapahtui ruumisvaunuilla tai -reellä. Arkku oli musta. Valkonen arkku yleistyi vasta 1930-luvun jälkeen.

Seinäjoen seurakunnalle valmistui siunauskappeli vuonna 1908. Ennen sitä siunaus tapahtui hautausmaan portilla, ristikäytävällä tai haudalla. Arkku vietiin kantaen haudalle papin ja kanttorin kulkiessa veisaten edellä. Hautajaisten jälkeen pidettiin surutalossa seurat.

Kun sankarivainajat siunattiin sotavuosina kirkossa, tapa yleistyi. Siunauskappeli jäi pois käytöstä ja purettiin vuonna 1962.

1900-luvun puolesta välistä lähtien hautaustoimisto alkoi huolehtia kaikista siunausta edeltävistä toimenpiteistä. Nykyisin arkun saatto siunaustilaisuudesta haudalle tapahtuu saattovaunuilla papin ja hautauksen ohjaajan kulkiessa edellä. Muistotilaisuudet pidetään yleensä seurakunnan tiloissa.

Uusi siunauskappeli-krematorio valmistui vuonna 1979. Nykyään siunaustilaisuuksia pidetään pienessä ja isossa kappelissa sekä Törnävän kirkossa. Siunaus- ja muistotilaisuudet ovat muuttuneet yhä yksityisemmiksi, niin sanotusti hiljaisiksi hautajaisiksi.

Krematorion valmistuttua tuhkahautaus on yleistynyt ja mahdollistanut eri vaihtoehtoja hautaukseen. Suku- ja uurnahautojen lisäksi uurnia haudataan erityisesti puistomaiseen uurnalehtoon.

Hautausmaan eri aikakaudet

Seinäjoen Törnävän hautausmaan muotoutuminen alkoi vuonna 1864 eli historia on varsin nuori. Alueiden muistomerkeissä, istutuksissa ja yleissuunnittelussa näkyvät kunkin ajan virtaukset.

Vanhimmalla hautausmaa-alueella, A-lohkolla, yleisilme on vaihteleva. Muistomerkit ovat valu- tai takorautaristejä ja kiviset muistomerkit ovat erikokoisia, pääasiassa pystykiviä. Erikokoisista sukuhaudoista ja muistomerkkien kokoeroista on hautausmaallakin näkynyt suvun varallisuus ja asema.

1950-luvulla alkoivat hautakivien kokomääräykset tulla yleisiksi. Ajalle oli tyypillistä tasa-arvoajattelu. Varsinkin 1960-luvulla suuntaus alkoi näkyä B05-osastolta alkaen. Kokomääräyksillä haluttiin saada ”tasa-arvoiset” hautarivistöt, joiden tyyli muistuttaa ns. matkalaukkumallia.

Uusi hautausmaa vihittiin käyttöön vuonna 1975. Yleisenä suuntauksena olivat väljemmät määräykset muistomerkeissä ja muussa suunnittelussa.

Viimeisintä suuntausta ovat aluspalkit hautakiville. Niitä on laitettu uuden hautausmaan osastoihin. Vaihtelevuutta alueella tuo kortteli, jonne voi asentaa vain ristin muotoisia muistomerkkejä.

Jokainen aika on tuonut omat piirteensä Seinäjoen hautausmaalle, josta ”Jumalan puisto” kertoo kävijöille.

Sankarihautausmaa

Sodan 1918 muistomerkit

Hautausmaan sankarihauta-alueelle on haudattu 166 vainajaa. Vapaussodassa 1918 kaatuneet on haudattu alueen länsipäähän. Heistä kahdeksan oli seinäjokelaisia. Heidän lisäkseen alueelle haudattiin 41 tuntematonta sotilasta, jotka oli tuotu Seinäjoelle tunnistettaviksi, koska paikkakunnalla sijaitsi päämaja.

Vapaussodassa kaatuneilla on oma muistomerkki. Se paljastettiin 31.7.1921. Muistomerkkitoimikunnan asetti Seinäjoen Suojeluskunta ja sen puheenjohtajana toimi ratamestari Holmi (Hulmi). Muistomerkin suunnittelijaa ei tiedetä, mutta kivi on veistetty Vaasassa Rehnin kivenhakkaamossa. Paljastusjuhlassa muistomerkki jätettiin Seinäjoen seurakunnan hoitoon.

Vapaussodan sankaripatsas on ensimmäinen Seinäjoelle pystytetty sotiin liittyvä muistomerkki.

Talvi- ja jatkosodassa 1939–1944 kaatuneet 117 vainajaa on haudattu sankarihauta-alueen itäpäähän. Arkkitehti Ilmari Wirkkala suunnitteli sankarihauta-alueen vuonna 1942.

Sankarivainajien muistomerkit ovat mattapintaista dioriittia. Ne ovat toisiinsa kiinnitettyjä laakalaattoja, joista muodostuu kolme pitkää riviä.
Lotta Svärd Seinäjoen paikallisosasto lahjoitti Seinäjoen seurakunnalle sankaripatsasrahastoksi vuonna 1944 varoja. Vuonna 1947 valitsi kirkkovaltuusto sankaripatsastoimikunnan, joka anoi rahaston tueksi varoja seurakunnalta ja kauppalalta. Patsas tilattiin Oskari Jauhiaiselta vuonna 1948. ”Rukoileva sotilas” valmistui vuonna 1951 ja se paljastettiin 6.7.1952.

Vakaumuksensa puolesta kaatuneiden hauta-alueen muistomerkki A7-osastossa on paljastettu 8.10.1950. Alueelle on haudattu noin 30 Seinäjoella teloitettua sotilasta, joiden joukossa ei ollut seinäjokelaisia. Muistomerkin suunnitteli konduktööri Aarne Mäkelä.

Seinäjoen piirisairaalan hautausmaa

Seinäjoen piirimielisairaalan hautausmaa perustettiin erilleen Seinäjoen seurakunnan hautausmaasta ja vihittiin käyttöön 3.6.1934. Hautausmaa sijaitsi sairaalan omilla peltoalueilla lähellä seurakunnan hautausmaata. Sairaalan työntekijät huolehtivat haudan kaivamisesta ja arkun kantamisesta hautausmaalle. Potilaat siunattiin haudalla.

Alueelle haudattiin sairaalan potilaita pääasiassa vuosina 1934–1976. Sairaalan potilaita ja työntekijöitä on alueelle haudattu kaikkiaan 629.

Sairaalan vihkiäiset pidettiin 12.3.1923. Sairaansijoja oli enimmillään 1940-luvun puolesta välistä 1960-luvulle noin 900. Sairaalan kuntainliittoon kuului 118 jäsenkuntaa entisistä Oulun, Vaasan, Keski-Suomen ja Hämeen lääneistä. Vuonna 1968 nimi muuttui Törnävän sairaalaksi. Toiminta itsenäisenä sairaalan päättyi 1990 lopussa, jolloin se liitettiin Seinäjoen keskussairaalaan.

Hautausmaa siirtyi seurakunnan hoitoon maakaupassa vuonna 1971, jolloin Seinäjoen seurakunta osti sairaalalta maa-alueita, mm. hautausmaan laajennukseen tarvittavan peltoalueen. Samalla hautausmaaosaston muistomerkit, istutukset ja nurmikkoalueet järjesteltiin nykyiseen muotoonsa.

Nähtävyyksiä ja merkittäviä hautoja

Selitykset numero- ja kirjainsarjalle, esim. A1–3–39:

A1 = Hautausmaan lohko tai kortteli – merkittynä hautausmaalla
3 = Rivin numero, rivi lasketaan Törnävän kirkosta katsoen
39 = Hautapaikan numero rivillä

A1–3–39 Otto Edvard Könni (1858–1931)

Otto Edvard Könni oli seinäjokelainen valtiopäivä- ja kunnallismies, joka innolla ajoi sivistys- ja talousasioita.

A1–7–75 Herman Ludvig Hellsberg (1857–1891)

Herman Ludvig Hellsberg oli Seinäjoen kappalaisena vuosina 1882–1891 ja oppi Seinäjoella suomen kielen. Hän halusi tulla haudatuksi Seinäjoelle vaimonsa ja pikkupoikansa viereen, vaikka oli muuttanut pois paikkakunnalta.

A1–9–103 Gustav August Wasastjerna (1923–1905)

Maanviljelysneuvos, ruukinpatruuna Gustav August Wasastjerna vaikutti ratkaisevasti seurakunnan perustamiseen. Muistomerkin suunnitteli kuvanveistäjä Alpo Sailo ja sen valmisti paikallinen kivenhakkaaja Valentin Sillanpää Hallilanvuoresta louhitusta kivestä. Muistomerkin pystyttivät vuonna 1914 Seinäjoen seurakunta ja paikalliset maatalous- ja edistysseurat. Wasastjerna toimi pitkään myös kirkonisäntänä.

A1–12–132 Jussi Arvi Koivusalo (1929–2000)

Kuvanveistäjä Jussi Arvi Koivusalo suunnitteli hautamuistomerkin vanhemmilleen, opettaja Mikko (1899–1969) ja Katri (1900–1974) Koivusalolle. Kivi muistuttaa kalaa, joka oli varhaiskristillisellä ajalla kristittyjen käyttämä symboli. Soikeaan koloon on sijoitettu ”körttinainen”.

A1–12–135 Herman Björkqvist (1812–1887)

Kirkonrakentaja Herman Björkqvist johti muutostöitä, kun ruutimakasiinista rakennettiin Törnävän kirkko. Hän toimi pitkään myös kirkkoväärtinä. Koivusalot ovat Björkqvistin jälkeläisiä.

A1–14–162–163 Robert Herman Tammilehto (1902–1954)

Varatuomari Robert Herman Tammilehto oli syntynyt Seinäjoella ja toimi Seinäjoen kauppalanjohtaja 1935–1954. Hän oli pidetty ja rehti virkamies.

A2–1–1 Jaakko Kustaanpoika Katila (1860–1964)

Vanhin Törnävän hautausmaalla tiedossa oleva hauta on 14.8.1864 haudatun lapsen, Jaakko Kustaanpoika Katilan (1860–1964) hauta. Rautaristin kirjaimet ÅJMB tarkoittavat ristin valmistuspaikkaa, Åbo Jernmanufaktur Bolag.

2–2–13 Juho Jaakko (Jussi) Tala (1904–1999)

Maanviljelijä, herastuomari Juho Jaakko (Jussi) Tala toimi seurakunnan taloudenhoitajana ja oli innolla ja tarmolla suunnittelemassa ja rakentamassa Lakeuden Ristiä.

A2–3–30 Matti Nuolivirta (1929–)

Kaupunginjohtaja, diplomi-insinööri Matti Nuolivirta toimi Seinäjoen kaupungin-johtajana vuosina 1974–1992 ja sitä ennen apulaiskaupunginjohtajana ja kaupungininsinöörinä.

A2–14–176 Joel Spets (1847–1903)

Majakanvartija, tarkk’ampuja Joel Spets perusti Seinäjoen työväenyhdistyksen ja testamenttasi omaisuutensa sille. Muistomerkki on tykin piipun muotoinen.

A3–30–619 Aleksanteri Vikel (1881–1929)

Aleksanteri Vikel – kansan suussa Vikelli – oli pelimanni, tunnettu klarinetin eli klaneetin soittaja. Hän oli seinäjokelaista Wegelius-sukua.

A3–32–674 Konstantin Törnudd (1848–1925)

Hovioikeudenneuvos Konstantin Törnudd omisti Östermyran kartanon 1904–1925. Hän nimesi kartanon syntymäpitäjänsä Tyrnävän mukaan Törnäväksi. Hän testamenttasi kartanon Seinäjoen maalaiskunnalle, joka pystytti muistomerkin. Törnuddin haudan lähelle metsään, hautausmaan aidan ulkopuolelle, on haudattu hänen Turva-koiransa, jonka hän olisi halunnut kanssaan samaan hautaan.

A4–1–10 Oiva Polari (ent. Pollari) (1912–1996)

Oiva Polari (ent. Pollari) oli seinäjokelainen kuva-taiteilija ja pohjalaisen maiseman kuvaaja. Graniittisen muistomerkin on suunnitellut graafikko Osmo Pasanen Helsingistä ja se on valmistettu Kurikassa Kuntolan kiviveistämöllä.

A4–1–11 Kauko Kalervo Kekki (1915–1983)

Kauko Kalervo Kekki muutti Seinäjoelle Käki-salmesta sotien päätyttyä ja toimi ansiokkaasti Karjalan siirtolaisten asioiden hoitajana. Hän perusti kukkakaupan vaimonsa Taimin kanssa Seinäjoelle vuonna 1946. Kivenä on luonnonkivi, ja haudalla on Kekin karjalaisilta 50-vuotislahjaksi saama pienoismalli Terho Sakin ”Heimotulet”-patsaasta. Patsas on Lakeuden Ristin kirkkopuistossa.

A4–2–18 Toivo Lauri Iisakki Knuutila (1912–2000)

Lääninrovasti Toivo Lauri Iisakki Knuutila oli Seinäjoen kolmas kirkkoherra. Hän tuli Seinäjoelle nuorisopastoriksi vuonna 1945, toimi kirkkoherrana 1952–1975 ja viimeisinä virkavuosinaan myös Ilmajoen rovastikunnan lääninrovastina. Hän toimi myös pidettynä uskonnonopettaja Seinäjoen Lyseossa.

A4–7–83 Jaakko Oskari Itävaara (ent. Österberg) (1887–1944)

Kanttori Jaakko Oskari Itävaara (ent. Österberg) toimi seurakunnan kanttorina 1925–1944. Hän oli myös kuoronjohtaja ja oppikoulun musiikinopettaja.

A4–11–123 Israel Yritys (1887–1964)

Talousneuvos Israel Yritys oli Seinäjoen huomattavimpia teollisuusmiehiä. Hän omisti sahan sekä Seinäjoen kehruu- ja kutomotehtaan sekä toimi tarmolla seurakunnan ja kauppalan erilaisissa luottamustehtävissä.

A4–11–126 Emil Oskari Ojala (1869–1960)

Emil Oskari Ojala oli Seinäjoen seurakunnan toinen kirkkoherra. Hän palveli seurakuntaa yli neljän vuosikymmenen ajan. Ojala oli persoonallinen ja pidetty sielunpaimen, josta Seinäjoella kerrotaan edelleenkin lukuisia tarinoita.

A5–3–28–29 Erkki Kuparinen (1917–2016)

Rovasti Erkki Kuparinen oli Seinäjoen neljäs kirkkoherra. Hän tuli seurakunnan palvelukseen kappalaiseksi 1954 ja toimi kirkkoherrana 1975–1980.

B1–10–165 Oskari Herttua (1876–1953)

Talousneuvos Oskari Herttua toimi pankinjohtajana, Itikan ja Alkon johtajana Seinäjoella. Hän oli kunnallinen vaikuttaja ja Seinäjoen oppikoululaitoksen kehittäjä.

B2–2–26–27 Walter Lounatvuori (ent. Lemberg) (1894–1965)

Walter Lounatvuori (ent. Lemberg) perusti Pohjois-Suomen Sähkö Oy:n ja oli uranuurtajana alallaan. Liike toimii edelleen ja omistajat ovat jo kolmatta polvea.

B2–2–31 Olavi Piha (1911–1995)

Kaupunkineuvos, varatuomari Olavi Piha syntyi Seinäjoella ja toimi Seinäjoen kauppalanjohtajana 1955–1959 sekä kaupunginjohtajana 1960–1974.

B7–2–46 Lauri Koivisto (1893–1978)

Kauppaneuvos Lauri Koivisto omisti autoliikkeen. Hän oli autoalan uranuurtaja ja kehittäjä Pohjanmaalla. Hän vaikutti ratkaisevasti Seinäjoen kauppaoppilaitoksen perustamiseen. Hän oli myös panemassa alulle yrittäjien järjestötoimintaa.

B7–9–200 Ellen Alakanto (1918–1971)

Tekstiilitaiteilija Ellen Alakanto suunnitteli ja valmisti tekstiilejä moniin Seinäjoen julkisiin tiloihin. Lakeuden Ristin kirkkotekstiilit ovat Alvar Aallon suunnittelemat ja Alakannon valmistamat. Hautakivenä on luonninkivi, ja siinä kuvanveistäjä Jussi Koivusalon veistos, joka on ollut taiteilijan yksityiskodissa ja jonka Koivusalo myöhemmin käsitteli sään vaihteluita kestäväksi.

U3.2–12–147 Jussi Iisakki Salo (1928–1989)

Rovasti Jussi Iisakki Salo palveli Seinäjoen seurakuntaa kappalaisena 1966–1980 ja kirkkoherrana 1980–1989. Hautakivi on kotimetsästä Nurmosta. Jussi Salon ja hänen puolisonsa Tertun kasvoreliefit on muotoillut heidän miniänsä Tuula Salo. Reliefit ovat valaneet Tiina Laasanen ja Pauli Venäläinen/Venäläisen taidevalimo.

U3.3–6–236 Lauri (Lasse) Lintala (1935–2009)

Musiikkineuvos Lauri (Lasse) Lintala oli monipuolinen musiikkivaikuttaja ja kuoronjohtaja, jolla oli suuri vaikutus muun muassa Ilmajoen Musiikkijuhlien ja Seinäjoen Tangomarkkinoiden perustamiseen.

Uurnalehto

Törnävän kirkon 120-vuotisjuhlan yhteydessä 19.8.1984 vihittiin käyttöön Seinäjoen seurakunnan uurnalehto. Uurnalehtoon pystytetyn patsaan muotoidean ja patsasalueen kokonaisuuden suunnitteli seurakunnan puutarhurina toiminut hortonomi Eero Virtaniemi.

Patsaan valmisti taiteilija Eelis Räsänen Viitasaaren Mustakivi Oy:n kiviveistämöllä. 2,5 metriä korkea enkelipatsas on Kurun harmaata graniittia. Uurnalehtoon haudattujen nimilaatat kiinnitetään kivimuuriin, joka on Taivassalon punaista graniittia.

Uurnalehtoalue sijoittuu Seinäjoen seurakunnan siunauskappeleiden ympärillä olevaan metsikköön. Ylöspäin suuntautuva enkeli, kalliohautaa symboloiva kivimuuri ja ”vieritetty kivi” ovat metsäpuistossa. Pääsiäisaamun tapahtuma on näin kuvaannollisesti suomalaisessa ympäristössä. Enkeli ilmoittaa kalliohaudassa ”Hän on noussut ylös”. Tästä sanomasta sai uurnalehtokokonaisuus nimensä.

Siunaustilaisuuden jälkeen siirretään uurnalehtoon haudattavien kukkalaitteet enkelipatsaalle. Alueella on numeroidut hautapaikat. Tuhkauksen jälkeen vainajan tuhka lasketaan uurnassa tai ilman uurnaa uurnalehtoon.

Seurakunta huolehtii alueen kukkaistutuksista sekä muusta hoidosta.

Muistopylväät

Muistopylväät pystytettiin vuoden 1994 elokuussa. Pylväät suunnitteli seurakunnan puutarhurina vuosina 1964–1994 toiminut hortonomi Eero Virtaniemi. Pylväiden materiaali on punaista graniittia.

Omaiset voivat halutessaan luovuttaa seurakunnalle omistamiaan vanhoja hautapaikkoja tai sukuhautoja. Usein tätä harkitaan, jos suvun jäsenet ovat muuttaneet pois paikkakunnalta. Omaiset voivat tehdä kirjalliset luovutustodistuksen, jossa he luovuttavat hautapaikan seurakunnalle. Luovutuksen yhteydessä seurakunta siirtää hautakiven tiedot sopimuksella metallilaattaan, joka asennetaan pylväikköön. Luovutetulta haudalta poistetaan muistomerkki. Nimilaattojen avulla vainajista jää muisto hautausmaalle ja omaisilla ei ole velvoitetta sukuhaudan hoitamiseen. Muistopylväiden alue on siirtynyt siunauskappelin ja uurnalehdon yhteyteen nykyisten pylväiden täyttyessä.

Muistopylväät on paikka, jossa voi hiljentyä tai sytyttää kynttilän näiden vainajien muistolle.

Tyhjän sylin muistomerkki

Ajatuksia herättävä muistomerkki on Vaasan läänin kätilöyhdistyksen aloitteesta toteutettu yhteistyössä Seinäjoen seurakunnan kanssa lapsettomille ja lapsensa menettäneille. Muistomerkki paljastettiin 24.10.2009.